Venetsian hurmaava valo

Kun marraskuu 2016 oli Suomessa synkimmillään, tilasin lentoliput Venetsiaan. Jostain syystä olin vierastanut ajatusta siellä käynnistä, ajattelin että se on massaturismin pilaama kaupunki, eräänlainen kulissi. No, tavallaan onkin, mutta ajankohdan valinta osui nappiin. Mahdollisimman vähän turisteja, sää kuitenkin lempeät +15 astetta. Tulvaa eli acqua altaa ei sattunut näiden neljän päivän kohdalle jotka Venetsiassa vietin.

Saapuminen Marcon Polon lentokentältä kaupunkiin oli unohtumaton. Valitsin junan sijaan venekyydin. Lentokentän venelaiturista lähti Ali Lagunan paatti johon mahtui noin 30 ihmistä.  Vesibussi, Linea blu, suuntasi merelle jossa usva himmensi näkymiä. Hiljalleen vene huristeli kohti laguunia ja pysähteli laitureihin matkan varrella, mm. Muranon saarella. Noin tunnin päästä saavuimme San Zaccarian laituriin. Näkymä hämmensi, tunsin tulleeni satumaailmaan. Aurinko oli menossa mailleen ja pehmeä oranssinsävyinen valo kultasi rakennukset ja  veden, gondolirivistöjen tummat silhuetit keinuivat vedessä. Markuksen torin valtava kirkko näytti itämaiselta pyhätöltä ennemmin kuin italialaiselta. Olin aivan mykistynyt näkymistä ja tunnelmasta. 

Venetsiassa liikutaan joko jalkaisin siltoja ylittämällä tai sitten jos haluaa nopeampaa matkustusta voi hypätä vaporeton tai gondolin kyytiin. Canal Granden päästä päähän ajelu on must. Siinä näkee upeat palatsit, veteen heijastuvat talot, värejä ja varjoja...todellinen aikamatka historiaan. 

Venetsia on elämys, joka jokaisen olisi koettava ainakin kerran. Siksi laitankin tähän jatkoksi vain valokuvia.