Sisilian barokki ja taivaan sinisyys
Elokuussa 2017 toteutin muutamia vuosia muhineen haaveeni: tehdä kierros Sisilian barokkikaupungeissa. Näistä kohteiksini valikoituivat Catania, Siracusa ja Modica. Viikko aikaa, pari päivää jokaisessa kaupungissa. Kaikki nämä kaupungit ovat Unescon maailmanperintölistalla, uniikkeja sisilialaisen barokin edustajia. Tuhoisan maanjäristyksen jälkeen vuonna 1693 kaupunkien uudelleenrakennus Sisilian kaakkoisosassa kulminoitui barokkityylin loistoon ylhäisön kustantamana. Upeita kirkkoja ja palatseja kohosi mitä runsaimmin koristeltuna. Parvekkeiden puttohahmot, groteskit ja ornamentit toinen toistaan upeampia. Yksityiskohtien runsautta ja juhlaa. Jokainen kaupunki on kuitenkin omanlaisensa jo maantieteellisen sijainnin takia: Siracusa meren rannalla, Modica kukkuloille rakennettuna, Catania Etnan hallitsemassa maisemassa.
Lento Helsingistä Cataniaan, sieltä bussimatka ensimmäiseen etappiini: Siracusan Ortigia, pieni saari, joka on vanhin ja kaunein kaupunginosa. Taivaan ja meren vahva sinisyys yhdistettynä hunajanvaaleisiin rakennuksiin on lumoava. Pieniä kujia, mielenkiintoisia rakennuksia ja siroja barokkityylisiä parvekkeita. Piazza del Duomon aukio on kaiken sydän. Siracusan historia on miltei 3000 vuotta vanha. Kreikkalaiset perustivat tänne aikanaan kaupungin joka oli merten mahti, ja kreikkalaista perintöä näkyy monissa nähtävyyksissä. Iso arkeologinen puisto ja kreikkalainen amfiteatteri muun muassa.
Ortigian saari on vain neliökilometrin kokoinen, joten sen ympäri kävely on helppoa. välillä voi pujahtaa mielenkiintoiselle kujalle kuvaamaan ja ihailemaan kauniisti patinoituneita seiniä ja parvekkeita. Kujilla on monia kiintoisia pikku kauppoja, paikallisia tuotteita ja ihanuuksia kuten Ortigia- tuoksut ja saippuat. Paikallisen erikoisuuden, papyrusmuseon tarjontaan en ehtinyt tutustua. Sitäkin mukavampi oli vain istuskella Piazza del Duomolla, siemaillen Aperol-drinkkiä ja seuraillen muiden turistien vaeltelua. Ihana valo, sen hiipuminen ja iltatunnelmaan siirtyminen lämpimässä illassa ei hullumpaa myöskään. Archimedes oli hiippaillut näitä katuja aikanaan, ja tarun mukaan niin uppoutunut useimmiten matemaattisen ongelman ratkaisuun, ettei kaupunkiin hyökänneiden roomalaisten tulokaan keskeyttänyt pohdintaa. Tosin se koitui kohtaloksikin.
Kaksi päivää Ortigian saarella ja sitten oli aika siirtyä seuraavaan barokkikaupunkiin. Aamuinen kävely siltojen kautta rautatieasemalle, josta paikallinen "lättähattu" lähti kohti Modican kaupunkia. Matkan varrella näkyi paljon maastopalojen ja kuivuuden runtelemia maisemia. Ohi vilahteli myös kukkulakaupunkeja ja kauniita näkymiä, kallioisia harjanteita ja teollisuusalueita. Mutkia ja tunneleita junamatkalla riitti, mutta lopulta saavuttiin Modicaan.
Modica, herkullisen suklaan kaupunki
Majapaikkani isäntä Giorgio poimi minut asemalta ja hurautettiin kaupunkiin. Suklaapuodin omistaja hänkin, ja niitä kaupungissa riitti. Upeat näkymät, kun istuin pääkadulla Corso Umbertolla ja mykistyin kahden puolen kohoavista rinteistä täynnä kivitaloja, palatseja ja kirkkoja. Enoteca Cioccolateria sotto San Pietro, isäntäni suklaakauppa S.Pietro -kirkon juurella, oli täynnä houkutuksia. Suklaata oli kaikilla mausteilla, mitä voi kuvitella. Suklaareseptin toivat Modicaan aikanaan espanjalaiset valloittajat, jotka olivat oppineet sen atsteekeilta. Lisäksi tarjolla puodeissa on erikoisia juomia, viineistä likööreihin. Täällä dolce vita kyllä toteutuu.
Linkki paikallisen perinteikkään suklaanvalmistajan sivulle, jossa hienoja kuvia Modicasta.
https://www.bonajuto.it/en/bonajuto-and-modica/
Verensokeri kieltämättä väheneekin noustessa tuhansia portaita joita tämä kaupunki on täynnä. Kaupunki jakautuu alakaupunkiin (Modica bassa) ja yläkaupunkiin (Modica alta). Upea äitikirkko, duomo di S.Giorgio, barokin huiman komea esimerkki löytyy Modican huipulta. Noin satakunta muuta kirkkoa löytyy kaupungista. Mamma ottaa koko kaupungin pehmeään syleilyynsä. Sinne kiivetessä kuumana iltapäivänä kuluu juotavaa. Huimat näköalat alas palkitsevat kyllä ponnistelut. Barokkia on joka paikassa, portaat, parvekkeet, ikkunanpielet... seinissä groteskeja ja mystisiä hahmoja. Välillä kivisten rakenteiden välistä pursuaa kasveja ja kukkasia. Kuvattavaa olisi joka askeleella. Oma majapaikkani, huoneisto antiikkisessa talossa, sijaitsi myös kivisten rappusten sokkeloisessa risteyksessä. Alussa eksyinkin....
Suklaan lisäksi Modica on kuuluisa lukuisista komisario Montalbanon jaksojen kuvauspaikoista, muun muassa S.Giorgion rappusten ja puutarhan luona. Tunnelmaahan näistä kohteista ei puutu.
Kaiken kaikkiaan Modica oli hurmaava ja omintakeinen ja tunnelmallinen kukkulakaupunki täynnä herkkuja, barokkia ja charmia. Viimeiseen kohteeseen, Cataniaan, lähdin aamuvarhain bussilla.
Jos Siracusa ja Modica ovat rauhallisia pikkukaupunkeja, Cataniassa riittää vilskettä ja vilinää.
Se onkin Sisilian toiseksi suurin kaupunki Palermon jälkeen, Pääkatu via Etnea, on kolme kilometriä pitkä, horisontissa häämöttää mahtava Etnan tulivuori. Sen tummasta laavakivestä rakennetut palatsit ja rakennukset ovatkin väritykseltään tyylikkään harmaan eri sävyisiä
Via Etnean varrella on Villa Bellinin laaja ja kaunis puisto, jossa on patsaita, suihkulähteitä, sypressejä ja muita kauniita koristeellisia elementtejä. Bellini oli catanialainen säveltäjä, jonka esineistöä voi tutkia nimikkomuseossa. Kävin toki sielläkin. Lisäksi säveltäjän mukaan on nimetty oopperatalo, Teatro Massimo Bellini. Oopperan edessä olevan aukion kahvilassa voi nauttia vaikka paikallisen herkun, granitan, jos kaipaa viilennystä.
Via Etnean varrella on paljon hyviä kahviloita ja kauppoja, minkä todistan omakohtaisesti. En laskenut cannolien (ricottajuustolla täytetty "putkilo") määrää, jotka söin cappucinon kanssa! Perinteistä pastaa eri versioilla totta kai myös. Eihän Italiassa ainakaan nälkää näe...
Kala (pescheria) - ja hedelmätori Duomon liepeillä aamuisin on must-nähtävyys. Siellä myyjien hoilotus ja tarjolla olevien tuotteiden runsaus on sanoinkuvaamatonta. Väkeä riittää. Sivummalla puistossa miesporukat pelaavat korttia, rahasta ehkä? Mafiosoihin en törmännyt, vaikka Cataniassa on monia tunnettuja mafiaperheitä nykyäänkin. Etenkin kaupungin marttyyrin St.Agata-juhlan aikana he kuulemma kilvoittelevat, kenen kustantama "candelore" (kannettava kynttilärakennelma, pikkukuvassa alempana) on hienoin. Tietenkin kuvastaa perheen mahtia ja varakkuutta.
Cataniassa on myös Ursinon linna, joka oli aikanaan 1200-luvulla Sisilian kuninkaan Frederico II:n rakennuttama. Nykyisin linna on museokäytössä, siellä on taidetta ja esineistöä linnasta ja lähiseudulta eri aikakausilta, Sisilian historiaa.
Melkein kolmen antoisan Catania-päivän jälkeen koittikin sitten kotiin lähtö - tai niin luulin. Iltakahdeksalta saavuin bussilla Fontanarossan lentokentälle, jossa puolen yön maissa saimme kuulla että Helsingin lento siirtyykin seuraavalle päivälle. Siitä sitten matkustajat bussiin ja yöpymään kylpylähotelliin Catanian liepeille.
Sisilian viikko sujui kaikin puolin hyvin eikä mitään hämminkiä ollut missään vaiheessa, vaikka matkustin ja liikuin yksin. Toki italian kielen taito auttoi tilanteissa jotka muuten olisivat olleet ehkä hankalia - vanhempi polvi varsinkaan ei juuri englantia puhu.
Mieleenpainuvin kaupungeista oli ehkä Modica. Sen aito tunnelma, upeat rakennukset ja kirkot rinteillä, ala- ja yläkaupungin kontrasti oli viehättävä kokemus. Myöskään siellä ei ollut turisteja yhtä paljon kuin Siracusassa tai Cataniassa. Sopiva kokoelma nämä kolme, kaiken kaikkiaan.
